Alitajunnan Salaliitto

by Jaakko Seppälä

Autopilotilla (Auto Pilot – Queens of the Stone Age)
Yksi ensimmäisistä käännöskokeiluistani. Sen huomaa riimeistä, jotka huojuvat helpon ja kömpelön rajamaastossa vakaasti kuin parikymmentä hatsia imaissut hasapetteri. Leppoisa piisi muuten.

Danni Kalifornia (Check my Brain – Alice in Chains)
No niin! Tässä on jo meininkiä. Sanotaan, että laulajan kannattaa kirjoittaa sanansa omakohtaisista aiheista, jotta laulamaansa kappaleeseen voi samaistua, herkistyä, uppoutua ja valuttaa tuossa prosessissa syntyneet katarttiset tunteet yleisömeren ylle. Tässä taideteoksessa on omakohtaisuutta tasan sen avoauton verran.

Dominoefekti (Domino – Masters of Reality)
Bändisoittelussa on hauskaa se, että joutuu tekemisiin muiden musiikin harrastajien kuin itsensä kanssa. Tässä taas on hauskaa se, että joutuu tekemisiin näiden musiikin harrastajien harrastaman musiikin kanssa, joka on usein itselle ihan uppo-outoa kamaa, kuten tämä Masters of Reality tässä. Dominoefekti on loistava esimerkki Seppälä-Pyyppönen-pakkiparin piinkovasta työskentelystä, joka hoituu tyypillisesti niin, että Pyyppönen pohjustaa, Seppälä viimeistelee ja yleisö villiintyy. Pelihousujen riekaleet ja litisevät pikkupöksyt viuhuvat ilmassa sarjatulena. Pyyppönen jysäyttää bassosoolon yleisön kollektiivisiin kiveksiin, Seppälä käärii mehevän jointin ja syö sen suihinsa. Seuraa stagedivaus, kliimaksi ja kolmituntinen ilotulitus.

Et voi kahlita mun jokee (Dam that River – Alice in Chains)
Taianomaisen kevään 2014 helmi syntyi – eipä suinkaan helmikuussa – vaan maaliskuussa, päivää ennen lähtöä aidon mattinykäsmäisesti Teneriffalle. Kenties sielun silmillä siintänyt aurinkoranta, sielun klyyvaria kutitellut kookosöljyn tuoksu ja sielun rinnuksille roiskunut Piña Colada antoivat voimia uppoutua täydelliseen Kalevala-moodiin tätä käännöstä tehdessä. Kuusimetsää! Kyitä! Kanjoneita! Päitä muinaisseipään nokassa! Suomalaiskansallista kostoromantiikkaa! Sanalla sanoen: Annoin kaikkeni, enkä katunut.

Ineen (Breed – Nirvana)
Tämän kappaleen inspiraationa toimi vaikea, vaikea vaihe parisuhteessa.

Jaloilleen (Even Flow – Pearl Jam)
Halusin tehdä kunniaa Eddie Vedderin humanitääriselle työlle käännökselläni. En siis lähtenyt tekemään mitään huumoripläjäystä, vaan pyrin säilyttämään alkuperäisen aiheen ja tunnelman mahdollisimman tarkasti. Tässä kappaleessa sain mainion tilaisuuden tuoda kerrankin tekstin paitsi kielellisesti, myös maantieteellisesti koti-Suomeemme: ”pelkkä” kodittomuus sanoitusten aiheena ei välttämättä olisi samalla tavalla koskettava meidän näkökulmastamme kuin Yhdysvalloissa, sillä täällä harva joutuu tilanteeseen, jossa ei olisi muuta paikkaa nukkua kuin pahviloota kadulla. Mutta viittaus romanikerjäläiseen tuo käännökseen jotakin hyvin tunnistettavaa. Kukapa meistä ei olisi ohittanut polvilleen kivettynyttä lantin anojaa kaupungilla kulkiessaan.

J:n aivot (Brain of J – Pearl Jam)
Varhaisia sanoituskokeiluja. En ole kovin tyytyväinen kertsiin ja ekan säkeistönkin laita on niin ja näin. Mutta toisessa säkeistössä lemuaa jo oikea aromi. ”Sait maistaa käskyjä” ja ”ruoskittu tottelemaan” saundaavat hyvältä. Tokan säkeistön kolmannessa rivissä on lost in translation -ongelmaa parhaimmillaan: Kuinka saada pidettyä mukana ”stripes”:in konnotatiivinen viittaus tähtilipun raitoihin suomennoksessa? (Jos keksit, ota toki yhteyttä yhtyeeseen yhteys-sivun välityksellä...)

Kaikki haaveet (All I Know – Screaming Trees)
Skriimareiden (vrt. Gunnarit / Mötikät / muut hassunhauskat suomi-nimet) All I Know muuttui rikisorsamaiseen suuntaan herra Pyyppösen aivoissa. Piisin nimi siis, minä kirjoitin loput. Herra Pyyppönen on sittemmin alkanut inhota nimeämänsä kappaleen treenaamista syystä tai toisesta. Siksipä vaadin joka treeneissä, että piisi on soitettava. Käännös kertoo parisuhteesta, jossa on niin paha, niin paha, mutta jostain syystä siinä kuitenkin on pysyttävä.

Keksiukko (Crackerman – Stone Temple Pilots)
Yksi suosikeistani! Eikä vähiten riimiparin ”Suzy Q – Piparia Suu” takia. Tässä käännöksessä on nupullaan tapani korvata alkuperäisen tekstin tematiikkaa ruokakuvastolla. (Tapa, joka muuten puhkeaa täyteen rafflesia-kukkaansa kappaleessa Rikokset.)

Kerubirokki (Cherub Rock – Smashing Pumpkins)
Smäshäreiden alkuperäinen veisu on tulkittavissa jonkinasteiseksi vittuiluksi sellaisille musiikkialan afficionadoille, jotka ovat niin inessä skenessä, että osaavat suosikkibändistään kaiken niin hyvin, että ovat oikeastaan parempia kuin bändi itse. Oli alusta lähtien selvää, että käännöksenkin tulisi sisältää vittuilullinen elementti. Kohteeksi valikoitui yhtä itsestäänselvästi hipsterit ja hipsteriys kaikissa muodoissaan. Kaikillehan on selvää, että hipsterit puhuvat stadin slangia. Siispä tungin piisin täyteen sitä. Oikeastaan homma karkasi tämän myötä vähän sivuraiteille, kun mukaan hyppäsivät jonkin nurkan takaa skeglut, flaidaukset sun muut ydinaiheeseemme kuulumattomat touhut, eikä lopulta enää ollutkaan kovin selvää, että kenelle tässä nyt ollaan keljuilemassa. Äärimmäisyyksiin viety kieli kuitenkin paikkaa tämän puutteen. Kuka tahansa, joka kuuntelee tällaista mokellusta kehä ykkösen ulkopuolella, ottaa koko piisin takuuvarmasti henkilökohtaisena haistatuksena.

Kujalla (On a Plain – Nirvana)
Siinä missä bändimme muut jäsenet omaavat laajemman grungellisen taustan, itse tutustuin (ja tykästyin kovasti) Alice in Chainsiin vasta yliopistoiässä. Soundgardenia, Stone Templeä, Smäshäreitä sun muita en ollut edes juuri kuunnellut ennen salaliittoutumistani. Sitä vastoin Nirvana iski mieheen miljoonan voltin jännitteellä jo silloin, kun alla oli Danni Kalifornia -avoauton sijaan Honda Monkey ja paskaiset lenkkarit. Se, että On a Plain oli ystäväni jo vuosikymmenten takaa, auttoi suuresti haastavan piisin kääntämisessä. Alkuperäisenhän on tulkittu kertovan itse kirjoittamisen prosessista, tekstinteon aloittamisen vaikeudesta ja tajunnanvirrasta – kiinnostava aihe siis! Olen erityisen tyytyväinen B-osaan (vai C-osaksiko sitä sanotaan? Se kuitenkin, joka tulee tokan kertsin jälkeen). Deja vú riiminä vetää melkein vertoja Leskisen Juicen pernod-riimeille... Käännös sisältää myös jotain sellaista, jota tyypillisesti halveksun itsetarkoituksellisena hömppänä, mutta jolta en itse kuitenkaan malttanut välttyä: eli lyyrillisen viittauksen tekstintekijän muuhun tuotantoon – tässä tapauksessa viittauksen kappaleeseen Vaivuin mustaan. Pasi nappaa pisteet kotiin kappaleen nimisäkeen luomisesta.

Mitä mulla on (What the Hell Have I – Alice in Chains)
Varhaisia tuotoksia. Tykkään tästä jostain syystä kovasti. Ehkä siksi, että kappale on hyvä laulaa, ja että sen saundimaailmassa on muutenkin ovela, maanalainen tunnelma. Tämä oli minulle oppitunti siitä, että kääntäjän (ja sanoittajan ylipäätään) on hyvä tehdä myönnytyksiä kitaraa soittavan stemmalaulajan toiveita kuunnellen. Muuten kitaransoitosta stemmalaulannan yhteydessä tulee turhan vaikeaa, ja jomman kumman suorittamisen joutuu keskeyttämään hetkeksi. Tämä taas vaikuttaa negatiivisesti kappaleen yleiseen vaikuttavuuteen ja ns. hyvyyteen.

Monokeros (Rhinoceros – Smashing Pumpkins)
Mitä vähemmän sanoja piisissä, sitä vaikeampi se on yleensä kääntää. Ja mitä vaikeampaa piisi on kääntää, sitä todennäköisemmin on tingittävä jostakin – tarkkuudesta, tunnelmasta, rytmistä, äänteellisestä samankaltaisuudesta tai jostain muusta. Tässä tapauksessa poikkesin reippaasti sivupolulle alkuperäisen merkityksestä ja tein käännössanoituksista yhtä kauniinpuhtaat kuin kappaleen sävelmaailmakin on, kunnianosoituksen Saronille. Sanotaan, että kirjailijaksi tullaan elämällä kirjailijan elämä. Ehkä se tarkoittaa sitä, että elämästä saa aiheita tekstintekoon. Tunnustankin, että Saron-hahmon takana piilee muuan tyttö, jonka ikkunan taakse satuimme kaverini kanssa ala-asteen viimeisellä luokalla eräänä elokuun iltana. Sellaisena iltana, kun aurinko oli laskenut ja taivas oli jo pimenemässä. Ilmassa leijui syksyn ensimmäinen kosteus ja tietoisuus pian alkavasta kouluvuodesta. Tämä tyttö, luokkakaverimme, riisui paitansa ennen kuin sulki kaihtimensa. Monokeros on kreikkaa ja tarkoittaa yksisarvista.

Murheiden meri (Sea of Sorrow – Alice in Chains)
Englannin kielessä on yksi verraton etu suomeen nähden: englannissa on paljon enemmän yksitavuisia (merkityksellisiä) sanoja kuin suomessa. Jos haluat kirjoittaa tekstiä, joka hakkaa kuin höyryvasara, kirjoita yksitavuisilla sanoilla. It. Just. Works. Mutta yritäpä samaa suomeksi. Sanojen rajallisuus tulee äkkiä vastaan. Murheiden meri on onnellinen esimerkki siitä, että aina ei tarvitse nöyrtyä tuon ongelman edessä. Tai nöyrtyä voi ja vähän pitääkin, mutta ei nöyristyä. Nimittäin paljon päänvaivaa aiheuttanut rivi ”You opened fire” toimii melko muikeasti muodossa ”Ja laukaus vain”. Myös sitä seuraava kertosäkeen loppupää rullaa mukavasti ja uskollisena esikuvalleen. Tästä täytyy antaa kunniaa Veikolle, sillä lyötyäni pääni yhteen hänen omansa kanssa omani muuttui kovasti viisaammaksi.

Olipa kerran (Once – Pearl Jam)
Tämä kappale on vittumainen laulaa. Se on harmi, sillä piisissä on jotakin hyvin kiehtovaa. Sekä säkeistöjä edeltävässä, kiemurtelevassa kitarassa että siinä, miten alkuperäisen piisin haulikko vaatekerran alle haudattuna on muuttunut ysimilliseksi pistooliksi nahkatakin taskussa. Kuvittele sielusi silmin tarinaan vuoronperään pistoolimies ja haulikkohemmo. Tarinat näyttävät tyyliltään huomattavan erilaisilta, vaikka aseistautumisen tarkoitus ja lopputulos on sama.

Palvelija (Serve the Servants – Nirvana)
Cobain kommentoi tekstissään hyvin henkilökohtaisia aiheita: vanhempiensa eroa, lapsuuttaan, sekä median asennetta hänen vaimoaan kohtaan. Hän tekee sen lyhyillä lauseilla, kuin keskustelussa, olettaen että kuulija on perillä siitä, mistä puhutaan. Molemmat seikat – sekä syvä henkilökohtaisuus että taustojen tuntemisen tarve – pakottivat minut miettimään, onko mitään järkeä tehdä tällaisesta tekstistä suoraa käännöstä, vai pitäisikö suomennokseen sovittaa muita aiheita? Tai ennemminkin: olisiko minulla oikeutta tehdä ja esittää käännöstä tekstistä, joka on erittäin leimallisesti Kurt Cobainin omaa ja kertoo juuri hänen elämästään? Päätin kuitenkin kääntää tekstin tarkasti. Paitsi että tämä lähestymistapa tekee alkuperäistekstille eniten kunniaa, koin kiehtovana haasteena luoda arvoisensa vastineen mietelmälle ”I tried hard to have a father, but instead I had a dad”.

Perhossiipiluoti (Bullet with Butterfly Wings – Smashing Pumpkins)
Kyllä oli muulla bändillä hauskaa, kun ainoana koko sakista en tuntenut tätä sukupolvemme teini-iän taisteluhuutoa. Kontrasti on taiteen tärkeimpiä tehokeinoja. Tässä suomennoksessa ovat jännittävässä kontrastissa sanoitus, joka rullaa aika mukavasti sekä kappaleen nimi, joka on sysipaska.

Polte (Heaven Beside You – Alice in Chains)
Samalla meiningillä mennään, nimittäin käännösnimen hyvyyden suhteen. Mutta ei nimi piisiä pahenna, jos ei piisi nimeä. Eikä suomennoksesta ollenkaan pöllömpi tullut. Vaikka see through faded ja puhkijuostu ovat kotoisin täysin eri kielikuvastoista, ne synnyttävät yllättävän samankaltaisen mielikuvan loppuunkulumisesta. Se on hauskaa.

Postimies (Mailman – Soundgarden)
Helvetin haastava kappale kääntää. Soundgarden tykkää vaikeista rytmityksistä, ja tässä laulussa Cornell tuntuu ottaneen rytmillisen vaikeaselkoisuuden oikein sydämen asiakseen. Kului monta iltaa sohvalla, kun yritin saada sanottua tarpeelliset asiat sen tavumäärän puitteissa, mitä originaali tarjoaa. Siinä, missä alkuperäinen on geneerisempi padotun raivon keräämisen ja sen seurausten kuvaus, suomennokseni on selkeämmin alistetun naisen sanoma alistajalleen. Valinta ei ollut tietoinen. Kolme kappaleessa käyttämääni kielikuvaa synnyttivät huomaamattani tämän eron aihepiirin välille. Jätän harjoitukseksi lukijalle/kuulijalle keksiä, mitä kielikuvia tarkoitan.

Raato (Them Bones – Alice in Chains)
Ahhhhhh! Raato on nähnyt olemassaolonsa aikana monta parannusta ja revisiota. Pääosin siksi, että yritin tunkea alunperin mukaan aivan liian paljon asiaa. Kuten Mailmanissa, tässäkin kappaleessa on haastava laulun rytmitys – ennen kaikkea säkeistöjen parillisten rivien ajoitus. Aitoon kill your darlings -tyyliin jouduin luopumaan parista hauskasta vertauksesta tilanpuutteen vuoksi. Unkarin kielessä käytetään muuan sanonnassa kiehtovaa kielikuvaa ”Ajan rautahammas”. Ikävä kyllä tuo mainio käsite on jouduttu typistämään tässä tylsäksi ”ajan hampaaksi”...

Raossa maan (Down in a Hole – Alice in Chains)
Tykkään tästä suomennoksesta, sekä Alicen piisistä itsestään. Itseinhon, rakkauden ja anteeksiannon kaipauksen sävyissä maalattu Down in a hole vetoaa minuun, enkä kiellä, etteikö käännöksessäni olisi mukana aimo annos henkilökohtaisuutta.

Rikokset (Ricochet – Faith no More)
Vaikka edellä kirjoitin, kuinka suora käännökseni Serve the Servantsista on kunnianosoitus Kurt Cobainin tekstille, en suinkaan tarkoita sillä sitä, että Rikokset olisi tarkoitettu halventamaan Faith No Morea. Toisinaan vain mieleen tuleva idea on liian mehevä käyttämättä jätettäväksi, liian herkullinen suorastaan! Tätä rasvaa tirisevää ja laardia lotisevaa ”käännöstä” oli yhtä juhlaa kirjoittaa, ja uskonpa että se nykii joistakin naruista myös herra Pyyppöstä, jonka treenitoivelistalta Rikokset on vallannut pysyvän paikan. Kuten kaikilla hyvillä komedioilla, myös Rikoksilla on syvä, tragedillinen ja ennen kaikkea totuudellinen ytimensä. Naamion alla vierivät klovnin kyyneleet. Niitä on vain vaikea erottaa ihrakerroksen iholle nostamista hikipisaroista.

Ruumiit nuoret (We die young – Alice in Chains)
Eräs hyvä ystäväni on armoton Alice in Chains -fani. Bändi oli hänelle nuoruusiän tärkein, ja on edelleen korkealla sijalla hänen elämänsä soittolistalla. Kirjoittaessani käännöstä ajattelin häntä, jotta jaksaisin tehdä parhaani. Tässäkin kappaleessa nimittäin sanotaan hyvin paljon hyvin vähillä sanoilla. Lisähaasteena katua, viemäriä, suonia ja viemärirojua sekoittavat kielikuvat ovat sirpalemiinoja, jotka väärin purettuna sinkoavat partaveitsenteriä sekä omille kasvoille että kuulijoiden korviin. En kokenut uskottavaksi tuoda nuorisojengien tulitaisteluja Kontulan kaduille. Niinpä päätin jättää jengisota-aspektin vähemmälle ja keskittyä huumeisiin.

Räjäytä mut ilmaan (Blow up the Outside World – Soundgarden)
Aina ei onnistu. Yritin puhaltaa tähän tarinaan henkeä jonkinlaisen huonon, kilpailullisen parisuhteen ja siihen pettymiseen johtavan voimaantumisen kuvauksena, mutta tuloksena on rujonpuoleinen kivipatsas. En osaa tarkalleen sanoa, mikä piisissä mättää, ja se vasta ärsyttääkin. Ainakaan syy ei ole Veikon, joka kehitteli piisin nimilainin. Se on paljon omaa, aiempaa versiotani parempi.

Sydänrasia (Heart-Shaped Box – Nirvana)
Toisinaan taas tulee napakymppi.

Taikaluoti-Teräsmies (Silver Gun Superman – Stone Temple Pilots)
Meillä kaikillahan on kokemuksia siitä tyypistä, joka on kaikille niin ystävällinen, sosiaalisesti erittäin taitava, puhelias, pidetty, onnistuja, kaikin puolin mukava mies. Eikä jostain syystä kukaan muu huomaa, miten taitavasti hiotun kuoren alla piileskelee maailmanluokan mulkero.

Turvonnut Raato (Dead and Bloated – Stone Temple Pilots)
Suosikkiaiheitani lyyrikkona tuntuvat olevan kosto, petos ja pettäminen. Se on jossain määrin masentava havainto. Tällä kertaa olen kuitenkin kääntänyt asetelman päälaelleen: laulun kertoja ei ole vääryyksiä kokenut, katkeruudessaan vellova marttyyri eikä koston tulisiipinen enkeli. Tämän laulun kertoja on itsetietoinen irstailija, joka tekee vähemmistä miehistä aisankannattajia ja nauraa päälle. Tätä laulaessani en koe sielua riipivää tunteisiin uppoamista/samaistumista, vaan ennemminkin vedän niskaani rooliasun ja muuntaudun joksikuksi muuksi. Se on kivaa. Tämä kappale on parhaimmillaan, kun sen esittää samassa yhteydessä Raadon kanssa.

Vaivuin mustaan (Fell on Black Days – Soundgarden)
Jos jotakin Pasilta kadehdin, se on hänen kykynsä luoda tarttuvia kertosäelaineja ja piisien nimiä käännöksiin. No, tein sentään loput työstä. Tämä oli pitkään lempikäännöksiäni, kunnes tein Sydänrasian. Aihepiiristään huolimatta tämä teksti on kirjoitettu elokuun alkuillassa Toppilan frisbeegolf-puiston nurmella, pitkäkaulainen ale-pullo kädessä, auringon laskiessa hiljalleen merta kohti pilvettömältä sinitaivaalta. Itse asiassa aika moni näistä käännöksistä on saanut syntynsä siellä.

Varjoon (Outshined – Soundgarden)
Tämä on puolestaan Veikon työtä miltei alusta loppuun. Omaksi osuudekseni jäi lähinnä siivota ja typistää joitakin rivejä paremmin suuhun sopiviksi. Erityisen kunniamaininnan annan Naantalin ja Kittilän luovasta ja ennakkoluulottomasta käytöstä.

Vittu ei (What a day – Faith no More)
Faith no Moren sanoista otteen saaminen tuntuu samalta kuin yrittäisi vääntää niskalenkkiin öljypäällysteistä teflonkäärmettä. Alkuperäinen teksti lienee jonkinlainen trippihuuruinen metaetsivätarina helvetistä. Koska sanatarkan käännöksen tekeminen oli alusta lähtien tuhoon tuomittua, päätin tehdä kertosäekoukusta äänteellisesti samankaltaisen ja tunkea säkeistöihin jotakin, joka muistuttaisi alkuperäistä edes vähän ja toivon mukaan menisi läpi myös yleisölle. The jury is still out there.

Vuoda kuiviin vuokseni (Bleed the Freak – Alice in chains)
Veikon kanssa stemmojen laulaminen on hauskaa muun muassa seuraavista syistä: se kuulostaa hyvältä ja pitää LSD:ni (Lead Singer Disease) aisoissa. Sama pätee yhteissanojen kirjoittamiseen. Jos nyt brutaalin rehellisiä ollaan, täytyy sanoa, että laulun lopullisin sanoma jää käännöksessämme hiukan hämärän peittoon. Silti, laulu on täynnä komeita kielikuvia, jotka toimivat niin originaalissa kuin suomennoksessakin. Nimimerkin JohnPaul33 tulkinta Bleed the Freakin sanoituksen merkityksestä Songmeanings.com:ssa on parhaita lukemiani: http://songmeanings.com/songs/view/11773/?&specific_com=73016161905#comments